Alicia Keys & Venetian

Eilen aamupäivä vietettiin taas altaalla. Ekaa kertaa täällä ollessa oli muutama pilvenhattara auringon edessä, mut ei voi valittaa ku sen verran loistavat kelit sattunu muuten. Päivällä oltiin muutama tunti kämpillä ja valmistauduttiin  iltaa ja Alicia Keysia varten. Käytiin tossa lähellä olevassa souvenirshopissa korvis-ja napakoruostoksilla. Sit hypättiin hotellin shuttlebussiin, mikä heitti meidät New Yorkiin, josta käveltiin Mandalay bayn event centeriin. Sisään mennessä oli turvatarkastus ja sain ku sainkin mun järkkärin vietyä keikalle, vaikka se oli kielletty ja mun laukku tutkittiin. Illan tähteä odoteltii lähemmäs pari tuntia, ku sitä oli lämppäämässä Mikuel. Meillä ei ollu mitää käryä kuka se oli, mut aika monilla näytti olevan, joten ehkä se on joku nouseva tähti täällä. Itse Alician keikka oli kyllä mahtava. En ymmärrä, miten joku voi olla niin lahjakas. Taas tuli todistettua, että NAINEN pystyy moneen asiaan yhtäaikaa. Se nimittäin lauloi, soitti flyygeliä ja jopa tanssi samanaikaisesti. Huhhuh. Aika paljon oli myös jotai mulle tuntemattomia uusia biisejä, mutta vielä enemmän näitä paikan räjäyttäjiä: fallin, no one, emempire state of mind ja tietenki this girl is on fire. Tää keikka vei mun mittapuussa voiton Jenniferin keikkaan verrattuna. Keikan jälkee oli hetki aikaa ennen ku bussi lähti, joten käytii muutamat roposet sijoittamassa vielä casinolle.

Empire state of mind

Tänään ollaan vietetty ehkä viimeistä virallista auringonotto päivää, nimittäin päivät käy vähiin, ja ens ke ollaan jo takas kotimaalla. Illaks oltiin varattu romance paketti Venetiaan (paikallinen Venetsia) ku saatiin hotellilta 20$etukuponki käytettäväks. Ensiks mentiin madame tussaun vahakabineettiin. Sieltähän löytyi vaikka mitä tuttuja urheilun, musiikin, politiikan ja elokuvan saralta kuten Jennifer Lopez, Celine Dion, Sandra Bullock, Tiger Woods, Barack Obama jne. Sen jälkee lähdettiin ihanalle jokiveneajelulle. Kyytiin meidän kanssa saatiin tietenkin punamustiin sonnustautunut kuski ja sen lisäks kaks tummaa todella isoa ihmistä. Aluks aattelin, että siinä on äiti ja poika, mutta selviskin hetken päästä, että nehä oliki lepakkoja. Ei siinä, oli mukava ajelu ja kuskikin innostui laulamaan Santa Lucian Italiaks, niin oikea Italiafiilis oli taattu. Tän jälkeen suunnattiin Italialaiseen ravintolaan lasagnelle. Myöhäisillan suunnitelmissa on pakkaamista ja ehkä jonkinlainen kisastudio yön formuloihin. Käytiin Melbournessa kyseisellä radalla ja nyt on kauden avauskisa, niin ainakin Atte taitaa valita unen sijasta formulat, saas nähä miten mulle käy.

Madame Tussayn vahakabinetti

Venetian jokiristeily