Postikortti maisemia

Aamulla hoideltiin asioita. Selvitettiin mistä saa lentoja täältä pois, vuokrattiin snorkkelit ja neuvoteltiin kyydistä eri puolelle saarta. Sopiva vesitaksi löytyi ja hän vei meidät ensiksi skootterilla satamaan ja sieltä lähdimme veneellä kohti baya-rantaa. Sovimme, että maksamme 15e matkasta sinne ja kävelemme sitten pois. Jo venematkalla aloin hiukan epäröimään sillä se oli varmaa, että paluumatka tulee olemaan pitkä ja hikinen. Mies jätti meidät aivan upealle pikkusaarelle bayan edustalle ja samalla huolet paluusta katosivat. Siellä me sitten snorklailtiin kaloja ja nautittiin postikorttimaisemista. jossain vaiheessa jätettiin hetkeksi meidän snorkkelit kivelle ja ei aikaakaan, kun Aten snorkkeli oli kadonnut, mutta mun oli siinä edelleen. Haravoimme rantaa ja kivenkoloja pitkään ja oltiin jo aika varmoja, että joudumme maksamaan siitä pantin, kun emme voikaan palauttaa snorkkelia. Yhdestä syvästä kivenkolosta kuitenkin näin neonkeltaisen pilkahduksen ja tajusin, että sen on oltava Aten muuten mustien snorkkeleiden pää. Kivenkolo  oli metrin syvynen ja kolmen erilaisen kepin ja tunnin jälkeen saimme sen vihdoin pelastettua.huh.

Menopeli

<3

brunaa

Snorkeling

Hyppy

Pitkä ja kivinen tie

Hullu

Rannalla chillailua

Pari apinaa

Rantatuolit

Palmun alla

Kahlasimme rantaan ja aloitimme kävelyn takaisinpäin. Ensiksi tuli vastaan pieni kylä ja sen jälkeen alkoi pystysuora nousu keskellä viidakkoa flipflopeilla, oltiin tarkkaan siis valinneet just tähän tarkoitukseen sopivat kengät. Viidakossa vaeltaessa kokoajan kuului viidakon tikitys ja näimme matkalla PALJON apinoita ja ehkä meidän onneksemme ei sit paljon muita elukoita näkyny. Meidän viidakkoseikkailusta teki entistä jännemmän sen, että meidän vesipullo ja aurinkorasva jäivät bungalovin pöydälle ja meillä oli mukana ainoastaan 5euron verran rahaa. No matka jatkui rinnettä alaspäin ja sit tuli ekat ihmiset vastaan ja niiden perässä pari skootteria... Oltiin hiukan hämillään koska reitti oli jalan melkein mahdotonta kävellä mut eihän siinä. Päästiin vihdoin meren viereen ja matalammalle kävelemään. Vastaan tuli resortteja, hieno golfkenttä, vesiputous ja lopulta resortti, jossa oli ravintola auki ja kaikenlisäksi mastercardi kävi. Pizzat ja 1, 5litraa vettä sekä bisse meni aika hyviin suihin siinä vaiheessa. Ravintolan katollekin oli tullut muutaman apina ja tarjoilijat saivat melkoisen älämölyn pystyyn kun heiluttelivat pehmo leijonaa apinoihin päin. Ne reagoi aika voimakkaasti huutamalla viidakon kuninkaalle. :D Vielä oli matkaa bungaloville yhden pitkän ylä-ja alamäen verran ja perille päästyä oltiin todella väsyneitä ja onnellisia. Illalla katottiin bungalovissa kameroista päivän otoksia ja peilistä mun selkää (kannatti avata hiukset puolessa välin reissua) ja ne kiteytti hyvin tän päivän. Nyt uni maistuu!

Ps. En tiedä mikä kirjakieli-into iski mut menköön ;)